Työperäisiä vaaroja on kaikkialla kemianteollisuudessa, mutta jotkin aineet ovat suurempi uhka kuin toiset. Riskien vähentäminen on avainasemassa, ja tässä altistumisrajoilla on tärkeä rooli.
Yleensä työperäisen altistuksen raja-arvo (OEL) ilmaisee sallitun altistumisen tason pitkäksi aikaa (yleensä 8 tuntia) kemialliselle tai fysikaaliselle vaaralle, joka ei todennäköisesti vaikuta työntekijän terveyteen. Kemiallisten aineiden OEL-arvot määritetään aineen kemiallisten ominaisuuksien, eläimillä ja ihmisillä tehtyjen kokeellisten tutkimusten sekä toksikologisten ja epidemiologisten tietojen perusteella.
Altistumisrajan tavoitteena on minimoida aineelle altistumisesta aiheutuvat terveys- tai turvallisuusriskit. Nämä rajat voivat vaihdella lainkäyttöalueiden välillä, joten on tärkeää ymmärtää tämän mittarin merkitys ja asiaankuuluvien OEL-arvojen välttämättömyys kaikissa käyttöturvallisuustiedotteissa (SDS) ja kemiallisten riskien arvioinnissa.
Kemiallinen altistus voi tapahtua missä tahansa melkein missä tahansa työpaikassa. Päivittäiset aineet, kuten liimat, painomusteet, puhdistusnesteet, lannoitteet ja torjunta-aineet, voivat sisältää vaarallisia kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa fysiologisia haittoja niille altistuville. Altistumisrajat määräävät altistuksen enimmäistason, jota pidetään turvallisena.
Altistumisrajoja on erilaisia riippuen lainkäyttöalueesta, läsnä olevan kemikaalin tyypistä ja faasista (kiinteä, kaasu tai neste) sekä fyysisestä työympäristöstä. Altistuminen kemikaaleille voi tapahtua hengitettynä, nieltynä tai ihokosketuksen kautta, vaikka monet altistusrajat koskevat ensisijaisesti pölyjen ja höyryjen hengittämistä.
Kemikaalien valmistuksessa työskentelevä henkilö saattaa altistua vaarallisille kemikaaleille useammin osana tavanomaista työtään kuin siivoojana työskentelevä henkilö, mutta enimmäisaltistusrajaa on kuitenkin noudatettava kaikissa tapauksissa. Seuranta on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että työpaikkasi altistumisvaarat ovat OEL:n alaisia.
OEL-arvot löytyvät aineen käyttöturvallisuustiedotteen kohdasta 8, mitattuna mg/m3 tai miljoonasosia (ppm). Raja-arvot voivat vaihdella jonkin verran käyttöturvallisuustiedotteen lainkäyttöalueen mukaan. OEL:illä on monia eri nimiä, jotka kaikki tarkoittavat samaa asiaa. Yhdysvalloissa niitä kutsutaan nimellä PEL (Permissible Exposure Limits), Australiassa WES (Workplace Exposure Limits) ja Isossa-Britanniassa niitä kutsutaan nimellä WEL (Workplace Exposure Limits). OEL:ää käyttää Euroopan kemikaalivirasto.
Kolme yleisimmin käytettyä altistusrajaa ottavat huomioon, onko altistuminen lyhytaikaista yksittäisaltistusta vai jatkuuko altistuminen päivien tai viikkojen ajan tavanomaisessa työssä.
Tämä altistumisraja, joka tunnetaan myös nimellä Kynnysraja-arvo tai 8 tunnin arvo, lasketaan kahdeksan tunnin työpäivän tai 40 tunnin työviikon ajalta. TWA on kemikaalille sallitun keskimääräisen altistumisen yläraja edellä mainitun ajanjakson aikana. Tämä raja on asetettu sen varmistamiseksi, että työntekijän eliniän aikana altistumisesta ei aiheudu haitallisia vaikutuksia.
STEL (kutsutaan joskus 15 minuutin arvoksi) kuvaa 15 minuutin aikapainotettua keskimääräistä altistusrajaa. Keskimääräinen altistuminen 15 minuutin aikana ei saa ylittää STEL-arvoa. STELillä on kolme sääntöä:
a) STEL-altistus ei saa olla yli 15 minuuttia.
b) STEL-altistuksia ei saa toistaa enempää kuin neljä kertaa päivässä.
c) Peräkkäisten STEL-altistusten välillä on oltava vähintään yksi tunti.
Kattoarvo, joka tunnetaan myös nimellä huippuarvo, on suurin sallittu pitoisuus tiettynä ajankohtana. Tätä altistusrajaa ei saa koskaan ylittää.
Kaikilla kemiallisilla aineilla ei ole selkeästi määriteltyjä OEL-arvoja kaikilla lainkäyttöalueilla. Kun aineen OEL-arvoa ei ole virallisesti vahvistettu, kemiallisille vaaroille voidaan antaa arvioitu raja H-koodien, GHS-kategorioiden, myrkyllisyystietojen ja terveysvaikutusten perusteella.
Työperäisen altistuksen rajaus on prosessi, jossa kemikaalit jaetaan tiettyihin luokkiin tai vyöhykkeisiin kemikaalin tehon ja altistumiseen liittyvien haitallisten terveysvaikutusten perusteella. Tämän prosessin tulos on työperäinen altistusalue (OEB), joka vaihtelee A:sta E:hen, joka vastaa useita altistuspitoisuuksia, joiden odotetaan suojelevan työntekijöiden terveyttä.
Työperäinen altistusraita on tunnettu menetelmä, jonka on kehittänyt Yhdysvaltain kansallinen työturvallisuus- ja terveysinstituutti (NIOSH), ja sitä käytetään laajalti työympäristöissä. Lisätietoja löytyy tätä.
Jos sinulla on kysyttävää työperäisen altistuksen raja-arvoista, kemiallisten riskien arvioinnista tai haluat neuvoja kemiallisten vaarojen turvallisesta käsittelystä, ole hyvä ja ota yhteyttä Chemwatch joukkue- tänään tai sähköpostilla sa***@ch*******.net. Olemme saaneet tietoa yli 30 vuoden kemikaalien asiantuntemuksesta ja hyvin varusteltuja auttamaan sinua arvioimaan työpaikan riskit ja noudattamaan työterveys- ja turvallisuusmääräyksiä.
Lähteet:
