sairaudenhallintamenetelmä, joka perustuu havaintoon, että suhteellinen riskin pieneneminen tietyillä absoluuttisilla riskitekijöiden vähennyksillä on riippumaton riskitekijän tasosta: esimerkiksi systolisen verenpaineen alentaminen 10 mmHg vähentää sydänkohtausriskiä saman prosentin verran tai aivohalvaus kaikilla hoitoa edeltäneillä verenpainetasoilla. Tällaisten riskitekijöiden vähentämisen hyödyt riippuvat pääasiassa sairauden absoluuttisesta riskistä, eivät tiettyjen riskitekijöiden hoitoa edeltäneistä tasoista. Tämä eroaa riskitekijöiden hallinnasta, joka perustuu kunkin tekijän (esim. verenpaine, kolesterolitaso) kynnykseen, jonka yläpuolella hoidettavissa olevan poikkeavuuden (esim. verenpainetaudin, hyperlipidemian) katsotaan olevan olemassa. Absoluuttisiin riskeihin vaikuttavat voimakkaasti muuttamattomat riskitekijät, kuten ikä, sukupuoli ja aikaisempi sairaushistoria, ja ne ilmaistaan ​​prosentteina taudin esiintymisen todennäköisyyksistä tietyllä aikahorisontilla, yleensä 5 tai 10 vuoden sisällä. Absoluuttisen riskin lähestymistavassa päätös kohonneen verenpaineen tai seerumin kolesterolin hoidosta riippuu arvioidusta kokonaisriskitasosta eikä yksittäisen riskitekijän tasosta. Absoluuttisen riskin lähestymistavan toteuttaminen voi edellyttää merkittäviä muutoksia kansanterveysstrategioihin ja olosuhteisiin, joissa ennaltaehkäisevän lääkityksen resurssien kohdentaminen on perusteltua.